Kansainvälisyys - lähellä sydäntäni
Tämä lukuvuosi on ollut kuin sadusta...
Saimme Ähtäriin matkailualan koulutusta,
kiitos varmaan kuuluu Lumille ja Pyrylle.
Matkailualan ryhmässä opiskelee joukko kirkassilmäisiä nuoria ja nuoria aikuisia.
Kaksi näistä halusi lähteä työssäoppimaan ulkomaille.
Puola ei tärpännyt, mutta Sloveniasta löytyi harjoittelupaikat.
Ei muuta kuin papereita täyttämään, lentoja varaamaan jne.
Tästä kiitos Sedun kv-toimistolle ja Erasmus-vaihtojärjestelmälle.
Sitten tarina jatkuu...
opettajalle tarjoutui mahdollisuus lähteä näitä opiskelijoita saattamaan.
Tarina ei vielä kerro,
kuka saattaa ketäkin 😀
mutta onhan tämä ainutlaatuinen mahdollisuus.
Kansainvälisyysvastaavan näkökulmasta
haluan tehdä nuorten ulkomaanjaksosta
mahdollisimman helpon ja ikimuistoisen elämänkokemuksen.
Passi, rokotukset, terveystodistus, matkavakuutus, opiskelijakortti jne.
Siirtymiset Ähtäristä lentokentälle, mahdolliset hotelliyöpymiset,
nähtävyydet suurkaupungeissa jne.
Kaikesta pohjatyöstä huolimatta
eteen tulee aina kinkkisiä tilanteita.
Niistä selviäminen kasvattaa,
ja tuo roppakaupalla lisää itseluottamusta.
Ulkomaan työssäoppimisen jälkeen nuorista
on tullut maailmankansalaisia.
Nyt kerron, miten menomatkamme sujui.
Jännäähän se aina on,
kun uuteen kohteeseen matkustaa.
Ensimmäinen etappi Ähtäristä lentoasemalle
Tuttu ja turvallinen Ähtärin rautatieasema
Seinäjoen rautatieasemalla oli aikaa tutustua Slovenian-matkaoppaaseen.
Miksi en pakannut mukaan ulkoiluasua,
maahan on retkeilijän unelmakohde.
Tikkurilassa pitää hypätä paikallisjunaan.
Rakennuksen ja sillan kautta siirtyminen raiteelle 4.
Lentoasemalla pois junasta ja hotellia etsimään.
Koska saapumisaika lähenteli puoltayötä,
niin valitsin vähän kalliimman hotellin.
joka löytyi lentoaseman alakerrasta.
Vitsi, kun nuo ihmiset kulkee hienoissa kamppeissa.
Onhan tuo pinkki Sedu-pipo nätti, mutta ei täällä.
Hiuksetkin on tähän aikaan päivästä siinä jamassa,
että pakko vain kävellä ryhdikkäästi pipo päässä respaan.
Kengät kyllä vaihdan aamupalalle,
vaikka nuo lähes irvistävät riekerit ovat kyllä ylivedot jalassa.
Nolottaa.
Tule mieleen dokumentti "Suomen tarina ranskalaisittain".
Ranskalaisen mielessä on vain seksielämä,
amerikkalaisen mielessä rikastuminen,
amerikkalaisen mielessä rikastuminen,
mutta suomalainen pohtii,
mitä muut hänestä ajattelevat.
mitä muut hänestä ajattelevat.
Lopultakin hotellihuoneessa
Kiva ilves ja kaunis ajatus.
Tämän huoneen neliöt on muuten nerokkaasti hyödynnetty.
Aamulla kahvia ja puuroa koneeseen,
lähtöselvitys KLM:n tiskillä
valotaulun opastuksen mukaan.
Turvatarkastus.
Nyt ne siistimmät kengät tietty piippasivat,
Henna-Riikka perheineen oli jo odottelemassa.
Hei-hei koti-Suomi ja Finnairin komea porokone!
Sitten vielä lentokoneen "pesu" ennen lähtökiihdytystä.
Nieleskelemällä sain korvat pidettyä auki,
nyt vain istutaan ja odotellaan välilaskua Amsterdamiin.
Lentokenttäbussi vei matkustajat koneelta terminaaliin.
Onpas viihtyisä lentokenttä!
Kaupat on täynnä houkutuksia,
Venetsiassa meitä oli vastassa
Uniplanin kuljettaja Marco.
Uniplanin kuljettaja Marco.
Puhelimella pirauttamalla
hän tuli meidät hakemaan taksialueelta tila-autolleen.
hän tuli meidät hakemaan taksialueelta tila-autolleen.
Puolentoista tunnin ajo
Venetsiasta Sloveniaan ja Nova Goricaan alkoi.
Venetsiasta Sloveniaan ja Nova Goricaan alkoi.
Tasainen, rekkoja pullollaan oleva valtatie.
Kaksi kertaa piti maksaa tietulleja,
Marco tietty hoiti ne.
Henna-Riikka perheineen pääsi Airbnb:n kautta vuokraamaansa asuntoon,
Ja minä ja Miina hostelliin,
Ihan jees!
Nyt nukkumaan,
mutta ensin viesti kotiin,
että onnellisesti perillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti